Suomessa on täysin omanlaisensa omavastuuperiaate työkyvyttömyyseläkkeissä. Missään muualla maailmassa ei ole mitään vastaavaa. Mallia kutsutaan nimellä maksuluokkamalli. Työntekijäin eläkelain historia ulottuu vuoteen 1962, heinäkuun 1. päivään, jolloin ensimmäinen työntekijäin eläkelaki astui voimaan. Jo siitä lähtien on laissa ollut mainittuna työnantajien vastuut työkyvyttömyyseläkkeelle joutuvien työntekijöiden eläkkeiden kustannuksista. Kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IFRS) tullessa voimaan 2000-luvulle tultaessa, jouduttiin vanhaa ja hyväksi todettua omavastuuperiaatetta muuttamaan. Syntyi vuonna 2006 voimaan astunut maksuluokkamalli.
Mitä omavastuuperiaate ja ”uusi” maksuluokkamalli tarkoittavat?
Kaikki työnantajat kokoluokkaan katsomatta joutuvat maksamaan omavastuuosuuden työntekijän jäädessä työkyvyttömyyseläkkeelle. Pienyritykset maksavat koko eläkemaksunsa työntekijöiden iästä tai työkyvyttömyyseläkkeiden määrästä riippumattomana ns. tasamaksuna, mitään lisämaksuja työntekijän työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisestä ei tule. Isompien yritysten osalta sen sijaan maksu määräytyy maksuluokkamallin mukaan.
Suuremmat yritykset maksavat jokaisesta työkyvyttömyyseläkkeelle joutuvasta työntekijästä eläkeyhtiöille maksuluokan mukaisen kertakorvauksen. Yritykselle tulee myös sanktio siitä, mitä useampi sen työntekijöistä jää työkyvyttömyyseläkkeelle, maksuluokka nousee ja maksut siinä samalla. Sen lisäksi, että maksuluokkamalli sanktioi yrityksiä, se sanktioi myös yli 50-vuotiaita työnhakijoita.
Koko tämän omavastuuperiaatteen tarkoitus on ollut jo aikojen alusta asti kannustaa yrityksiä pitämään huolta työntekijöidensä työkyvystä ja -hyvinvoinnista, jotta he eivät joutuisi (tai heppoisin perustein laitettaisi) ennenaikaisesti työkyvyttömyyseläkkeelle. Rahan katsottiin, tässäkin tapauksessa, toimivan hyvänä motivaattorina. Ja kieltämättä sitähän se on tehnyt, yritykset oikeasti tekevät satsauksia työntekijöidensä työkyvyn ja -hyvinvoinnin eteen, sitä ei käy kieltäminen.
Suuremmat yritykset aina alkaen n. 2 MEUR (n. 50 hengen yritys) palkkasummasta eteenpäin kuuluvat maksuluokkamalliin ja mitä suuremmat ovat palkkakustannukset, sitä suuremmat ovat työkyvyttömyyseläkemaksut. Yritys joka työllistää n. 800 henkeä (n. 30 MEUR palkkakustannukset) maksuluokkamaksun osuus on jo täydet 100 %. Maksun suuruuteen vaikuttaa mm. myös se, kuinka monta henkilöä työnantajan riveistä joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle.
Niin, mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa?
Kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että työnantajan kannustin- ja sanktiomalli aiheuttaa ikärasismia yli 50-vuotiaiden rekrytointeihin.
Tästä herää ainakin minulle kysymys, olisiko jokin muu tapa/malli hoitaa asia? Tämä on kieltämättä vähän tällainen suo siellä, vetelä täällä -juttu. Toisaalta työnantajalle rakennettu kannustin pitää ihmiset poissa työkyvyttömyyseläkkeeltä on hyvä juttu, mutta se kolikon toinen puoli, yritykset karttavat rekrytoinneissaan yli 50-vuotiaita hakijoita, koska tilastollisesti heidän mahdollisuutensa joutua työkyvyttömyyseläkkeelle on suurempi kuin kolmekymppisellä hakijalla. Kuinkahan totta tuokaan toisaalta on tänä päivänä? Enenevässä määrin meillä on kaiken ikäisiä, jopa kaksikymppisiä työkyvyttömyyseläkeläisiä. Suurimmaksi syyksi on selkeästi noussut mielenterveydelliset syyt ja hyvänä kakkosena tulee tuki- ja liikuntaelinsairaudet.
Jopa ministerin suusta on kuultu, että jos meidän yli 50-vuotiaiden rekrymarkkinat toimisivat kuin Ruotsissa, meillä olisi n. 90 000 työllistä enemmän kuin nyt! Eikös hallituksen työllisyystavoite ollut hallituskauden aikana 60 000 työllistä lisää vuoden 2023 loppuun mennessä. Olisikohan pieni remontti työkyvyttömyyseläkemalliin yksi työkalu tavoitteen saavuttamiseksi? En tiedä millä tavoin Ruotsin malli eroaa meidän mallista, mutta molemmat ollaan kuitenkin näitä paljon puhuttuja hyvinvointipohjoismaita, eikä tietääkseni Ruotsissa jäädä yhtään sen enempää tai ennemmin työkyvyttömyyseläkkeelle kuin meilläkään, mene ja tiedä.
Summa summarum
Yli 50 vuotiaan kannattaa ensisijaisesti hakea uutta työpaikkaa pienistä yrityksistä tai toisaalta tosi suurista yrityksistä joiden kassa kestää työkyvyttömyyseläkkeet, joita jokatapauksessa tulee, tekee yritys mitä tahansa. Meidän yli 50-vuotiaiden on syytä myös katsoa peiliin ja pitää itsestämme hyvää huolta, fyysisesti ja henkisesti. Viimeistään 50+ ikäisenä työttömäksi jääneenä tai sen uhan alla ollessa kannattaa harkita vähintään sen tupakoinnin lopettamista eikä hakea lohtua pullosta vaan mieluummin lenkkipolulta ja kuntosalilta (kunhan ne taas joskus avaavat ovensa tämän koronahulinan jälkeen).
Lassi Vuorela, puheenjohtaja, ViisNollaTuki ry
…
Tupakoinnin vuoksi en ole koskaan ollut päivääkään pois työelämästä, sen sijaan vierestä kyllä on lähtenyt
nuorempia pikkuflunssien ja lastensa sairasteluiden vuoksi useammin sairaslomille. me 50+ ja 60+ olemme erilaisia ja geenitkin määräävät sairastuvuuttamme. Ikääntyneiden asioita kun ajaa, ei kannata luoda työnantajille mielikuvaa, että vain näistä syistä sairastettaisiin. Kummitäti kuoli syöpään viiskymppisenä, eikä ollut koskaan polttanut tai juonut.
Tv. Maarit 60v.